Moikka, olen Diana
En ole valmis, enkä ehjä.
Mut tunnistaa parhaiten siitä, etten koskaan täysin sovi mihinkään muottiin. Olen sellainen sivupolkujen kulkija, jonka elämä ei ole ollut pelkästään rauhaa ja valkoisia pellavavaatteita, vaan enimmäkseen kämäisiä nahkarotseja ja intensiivistä sisäistä työtä.
Ja silti, rakastan sitä kurjuuden ja kauneuden kudelmaa, jonka vain elämän täysi eläminen on mulle antanut.
Olen 45 vuotta nuori. Jooga on ollut elämässäni jo yli 25 vuotta. Ei harrastuksena, vaan elämäntapana. Mun pelastusrenkaana.
Jooga ei ole mulle kauniita asentoja tai someen sopivia hetkiä, se on tapa selvitä ja nähdä kauneutta sisälläni ja ympärilläni. En osaa enää kuvitella päivääkään ilman sitä.
Vaikka olen saanut opettaa tuhansia joogin polulla kulkijoita, niin Suomessa kuin Australiassa, en koskaan lakkaa olemasta oppilas.
En siksi, etten tietäisi mitään, vaan siksi, että elämä opettaa joka päivä uutta.
Moni kutsuu minua opettajaksi, mutta minä seison yhä nöyränä oppilaana tämän polun äärellä, askeleen päässä seuraavasta oivalluksesta.
Uskon siihen, että meidän jokaisen sisällä on sotakenttä, vähän niin kuin Bhagavad Gita, tuo vanha viisauden kirja, kertoo.
Me kaikki ollaan vähän rikki ja meissä jokaisessa asuu sekä valo että varjo.
Sotatantereelta löytyy ne pahat sotilaat: epävarmuus, pelko, viha, itsekritiikki. Ne marssivat ylivoimaisina ja näyttäytyvät joka päivä.
Mutta siellä ovat myös ne hyvät tyypit.
Armo. Rakkaus. Lempeys.
Niitä ei ehkä ole paljon, mutta joskus yksi ainoa hyvä soturi riittää.
Yksi lempeä ajatus.
Yksi tietoinen hengitys.
Yksi pieni teko, jossa valitset itsesi, vaikka vain hetkeksi.
Meidän ei tarvitse voittaa koko sotaa.
Joskus riittää, että seisot hetken sen yhden hyvän puolella.
Uudet demonit nostavat päätään ja muistuttavat mua: ”En ole täydellinen.”
Ja hyvä niin. Täydellisyys ei kiinnostakaan.
Mua kiinnostaa aitous.
Se hetki, kun joku uskaltaa pudottaa naamionsa ja sanoa: “Tänään ei ole helppoa.”
Olen tavallinen nainen, joka haluaa jakaa sen, mikä on saanut minut pysymään pinnalla, sydämeni loistamaan ja kehoni huokaisemaan, koska se on tullut kuulluksi.
Haluan jakaa harjoituksia, hetkiä ja sanoja, jotka ovat auttaneet minua.
Ehkä niistä on sullekin iloa.
Ehkä ne antavat sulle voimaa katsoa valoon, edes tänään.
Jos kaipaat omaa aikaa ja lempeää tilaa omalle harjoitukselle, olet lämpimästi tervetullut studiooni Herttoniemenrantaan:
www.dia-yoga.com
YouTube-kanavalleni: youtube.com/@diayoga
Valonpilkahduksia päivääsi,
Diana
Oma Joogapolkuni
Perustin Dia-Yogan Australiassa, Perthissä, vuonna 2012.
Yhdeksän Australian vuoden jälkeen palasin takaisin Suomeen ja jatkan nyt Dia-Yogan toimintaa Helsingistä käsin.
Joogapolkuni alkoi Suomessa vuonna 2002, Ashtanga Yoga Helsingissä, kansainvälisesti tunnetun joogi Petri Räisäsen ohjauksessa.
Vuosien varrella olen harjoittanut Astangaa, Vinyasa Flow’ta, Hathaa, Iyengaria, Bikramia, Yiniä ja restoratiivista joogaa eri puolilla maailmaa.
Lähimpänä sydäntäni ovat Vinyasa Flow ja Yin Yoga – nämä ovat myös ne harjoitusmuodot, joita itse teen eniten.
Vuonna 2006 matkustin ympäri Intiaa vapaaehtoistyössä.
Siellä löysin joogasta sen syvemmän merkityksen.
Vuonna 2012 päätin viedä intohimoni pidemmälle, ja palasin Intiaan suorittamaan kansainvälisesti hyväksytyn Yoga Alliance -opettajakoulutuksen Himalaya Yoga Valleyssa.
Valmistuin 200 tunnin koulutuksesta, jonka myötä sain pätevyyden opettaa perinteistä Astangajoogaa Iyengar-linjauksin, meditaatiota, mantrojen laulua ja pranayamaa.
Minulla oli kunnia opiskella Yogacharya Lalitin oppilaana. Lalit Kumar on Himalaya Yoga Valleyn perustaja ja kansainvälisen joogaliiton edustaja Irlannissa ja Dharamsalassa.
Tiedonjano ja uteliaisuus ovat aina ohjanneet matkaani.
Lokakuussa 2014 valmistuin Australiassa ASI-koulusta (Academy of Surfing Instructors) stand up paddle -joogaopettajaksi ja melontaohjaajaksi. Vuonna 2015 työskentelin Swan Riverillä Elemental SUP -yrityksessä.
Joulukuussa 2014 suoritin Santosha Yoga Schoolin koulutuksen Balilla – erikoistuen raskauden ajan, lasten ja nuorten joogaan.
Joulukuussa 2016 palasin Intiaan ja valmistuin edistyneenä joogaopettajana Mysoren perinteisessä ja kurinalaisessa ashramissa, legendaaristen opettajien Krishna Chaitanyan ja Swami Prabodh Chaitanyan johdolla. Tämä koulutus toi minulle 500 tunnin opettajapätevyydet.
Jooga on intohimoni.
Se rakkaus ja viisaus, tasapaino, valo ja sisäinen rauha, jonka se on tuonut elämääni, on sanoinkuvaamatonta.
Se on hoitanut minua silloin, kun olen ollut haavoilla. Se on rauhoittanut myrskyn keskellä ja nostanut silloin, kun olin vajonnut.
Haluan kulkea rinnalla niiden kanssa, jotka etsivät tasapainoa, terveyttä ja rauhaa – niitä, jotka haluavat elää enemmän sydämestään käsin.
Joogaopettajuus on ollut kutsumukseni, jakaa tätä lahjaa, auttaa toisia parantumaan, löytämään itsensä kehon ja mielen kautta.
Se on unelmani täyttymys.
Se on minun dharmani, tarkoitukseni tässä elämässä.
Olen unelmoija, hymyilijä ja vähän hassu ulkoilmasielu.
Haluan tuoda tunneilleni iloa ja keveyttä.
Antaa hetken hengittää, kokea jotain uutta, ravita omaa hyvinvointia ja palauttaa yhteyden itseensä.
Tuntini ovat aina hieman erilaisia, leikkisiä ja haastavia lempeällä tavalla.
Ne ovat yhdistelmä omasta olemuksestani ja kaikesta siitä, mitä olen vuosien aikana oppinut.
Lähestymistapani joogaan on virtaava, rehellinen ja herkkä – mutta se haastaa, hoitaa ja antaa tilaa olla oma itsensä.
Minulle on tärkeää nähdä jokainen oppilas yksilönä.
Haluan ohjata heitä kuuntelemaan omaa kehoaan, astumaan ulos mukavuusalueeltaan – turvallisesti ja läsnä ollen.
Panostan jokaisen tunnin suunnitteluun, mutta annan myös intuitiolle tilaa – jos tunne kertoo, että ryhmä tarvitsee jotain muuta, muutan suunnan lennossa.
Suurin lahja, jonka voin oppilaalta saada, on vilpitön ilo.
Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on opettaa, miten viedä jooga maton ulkopuolelle – elämään myötätuntoisesti ja tietoisesti, itseä ja toisia kohtaan.
Opettajani ovat olleet Gurujani tällä polulla, ja sydämeni pohjasta haluan kiittää heitä.
Haluan kiittää Intiaa – joogasta.
Ja ennen kaikkea – haluan kiittää teitä, oppilaat.
Kiitos, että opetatte minua.
Kiitos, että olette inspiraationi.
Kiitos ystävyydestänne.
Ja kiitos, että saatte minut hymyilemään joka ikinen päivä.
"Olen ennen kaikkea oppilas, ja tunnistan kaikissa olennoissa ja luonnossa omat opettajani."